Aina sitä luulee itsestään liikoja.  Tälläkertaa putosin maanpinnalle prisma dokumentin ansioista, enkä yhtään liian myöhään. Kas, kun minulla on tämä kirjoittamisen pakko. Täytyisi saada aina jakaa kaikki ajatuksensa koko maailman kanssa. Harvoja hyviä ystäviäni en viitsi karkoittaa ympäriltäni ja työpaikkanikin haluaisin pitää. Siksi tämä blogi. Henkireikä. Paikka, jossa saan ilmaista kummalliset mielipiteeni.

Jossakin kuopuksen päiväunien ja esikoisen lounaanvalmistuksen välissä jäin tujoittamaan dokumenttia, jossa puolihullut taiteilijat etsivät apua luomisen pakkoonsa,  yhtä hulluksi tunnustautuvan neurologin juttusilta. Heitä oli helppo auttaa. Vasen puoli aivoissa ei toimi kunnolla, jolloin oikea puolisko saa estoitta tuottaa kaoottista kuvaa maailmasta, ilman että vasen sitä kokoajan vahtii. Itse luulin olevani jotenkin luova tämän kirjoittamisen pakkoni kanssa, mutta luovuus onkin vain lääkityksestä kiinni.

Virkistäväähän se toki on tässä vasempien avolohkojen rakentamassa maailmassa, tuo luovuus.

Näin töissäkäyvänä perheenäitinä sitä ammentaa päivittäisen sivistysannoksensa, vähän niinkuin lounaansakin, mistä ja milloin sitten ehtiikin. Sunnuntaihesarista jäi jotenkin päälimmäisenä mieleen rasismi ja fundamentalismi. Eikös niitäkin ole? Nimittäin fundamentalistirasisteja. Toinen asia mikä tulee aina mieleen, kun tuon f-sanan kuulee, on uskonto. Luulen silti, että kysymys on vieläkin suuremmista asioista.

Fundamentalismissahan on kysymys perusasioista. Halutaan uskoa, nojata siihen mikä on perinteistä, ehkä yksinkertaistakin. Jokaisessa kulttuurissa ja uskonnossa on fundamentalistisiipensä, ne jotka eivät pese pyykkiä ikkunallisissa pesukoneissa tai ne, jotka verhoavat nenänpäänsä mustaan kankaaseen. Ajat muuttuvat, fundamentalismi ei. Mitä vaikeammat ajat, sitä enemmän maailman fundamentalismiliikkeet yleensä saavat kannattajia. Yksi fundamentalismin kannattavista ajatuksista on, että mikään ei kehity, eikä etene. Asiat tehdään aina niin, kun on ennenkin tehty. Minkään ei pidä eikä saa olla helpompaa, kun tuhat tai kaksituhatta vuotta sitten. Yleensä vielä jokin jumala tahi profeetta on vahtimassa, ettei kukaan vain yritä luistella. Ehkäpä siinä onkin koko jutun juju. Ehkäpä maailman fundamentalistiset liikkeet ovat  kuin se muta, joka pitää eräät sammakkolajit hengissä kuivien kausien yli. Nämä sammakot kaivautuvat syvälle mutaan ja vaipuvat horrokseen. Kovettuva muta pitää ne hengissä aina seuraavaan sadekauteen saakka, jolloin ne saavat taas lisääntyä.

Ihmiskuntakin on selvinnyt melkoisista koettelemuksista olemassaolonsa varrella. Hämmästyttävää, sillä ihmisten lisääntymisstrategia ei ole kovinkaan tehokas. Saamme yleensä yhden poikasen korkeintaan kahden vuoden välein ja sekin on vuosikausia suhteellisen avuton ja riippuvainen vanhemmistaan. Ihmisellä on kuitenkin ainakin yksi keino lisääntymisensä tehostamiseen, moniavioisuus. Tämä onkin ahkerasti käytetty keino kulttuureissa, jossa syystä tai toisesta miehet ovat vähissä ja/tai lapsia halutaan paljon. Äärimmäisen kätevää. Jos kaikki nuoret miehet ovat kuolleet sodassa, niin kylään jääneillä äijänkääkkänöillä, jotka olivat liian vanhoja sotimaan, riittää kyllä siementä laittaa paksuksi vaikka kaikki kylän naiset ja taas on heimo pelastettu. Vihkiseremoniat vaan käyntiin ja lesket äkkiä jäljellejääneille vaimoiksi. Älykäs tuo luontoäiti.

Myös fundamentalistipiireissä moniavoisuus on kovin suosittua, ihan kaikissa maissa. Hankaluutensa siinä toki on. Lapsia kun syntyy molempia sukupuolia suurinpiirtein yhtä paljon. Mikäli miehiä ei tarvita tykin, pommien, tai nuolisateen ruoaksi, jäävät he hankalasti pyörimään jalkoihin ja saattavatpa nuoret naisetkin vilkuilla heitä mielummin, kuin niitä kylänvanhimpia. Jokaisella moniavioisella kultturilla on keinonsa päästä heistä eroon. Itäisissä kulttuureissa onkin menestyksellisesti käyty vuosituhansia pyhää sotaa, johon nämä muutoin hankalaksi heittäytyvät urokset voi kätevästi työntää.

Fundamentalistien lempipuuhaa on myös nimitellä kanssaihimisä vääräuskoisiksi, väärärotuisiksi tai muuten vain vääränlaisiksi. Tästä tietysti seuraa automaattioletuksena, että he itse ovat oikeauskoisia ja oikearotuisia, kukin omassa kategoriassaan.

Mutta kriisiakoja ajatellen kätevää että meillä on tätä fundamentalismimutaa, johon turvautua. Rauhallisena aikana kulttuurit kukoistavat ja miehet, naiset ja lapset rakentavat yhteiskuntaa ja kulttuuria yhdessä ja rauhassa elävät kulttuurit ovat vilkkaassa vuorovaikutuksessa ja kehittävät toinen toisiaan. Mutta pinnan alla kytee fundamentalismi, jokaisella kulttuurilla omansa, joka on valmis ottamaan heti ohjat käsiinsä, kun rauha järkkyy ja heimo on vaarassa. Miehet ja naiset palaavat nopeasti perustehtäviinsä, sotimaan ja synnyttämään lapsia mahdollisimman tehokkaasti.  Edellisen rauhan aikana rakennettu kulttuuri ja sivistys pysyy kaivautuneena fundamentalismimutaan eläen ehkä vain vanhempien tarinoissa odottaen uutta rauhan kautta päästäkseen taas lisääntymään, kasvamaan ja kukoistamaan.

En siis ehkä usko, että pystymme ihmiskuntana saavuttamaan koskaan täydellistä rauhaa ja tasa-arvoa. Uskon, että sellainen ihmiskunta tuhoutuisi ensimmäisen suuren kriisin tullen. Emme pystyisi enään jakamaan tehokkaasti töitä vanhaan malliin, aina jonkun oikeuksia poljettaisiin. Mutta uskon myös, että kulttuuri ja ihmiskunta kehittyy parhaiten ja nopeimmalla mahdollisella tahdilla, kun kehitykseen osallistuvat kaikki, kykyjensä ja elämäntilanteensa edellyttämällä tavalla. Ehkä paitsi sukupuolten, mutta myös eri ihmisryhmien välinen tasa-arvo onkin paras rauhan ajan kulttuurin kehityksen mittari.

Ja ehkä jonakin päivänä tulemme pisteeseen, jossa fundamentalismimutaa ei enään tarvita, ihmiskunta on kokenut monenmoista, harva asia on oikeasti enään uusi. Paitsi yksi. Ainakaan kahteensataan tuhanteen vuoteen ilman hiilidioksiidipitoisuus ei ole ollut yhtä korkealla kuin nyt. Tiedä vaikka sitä joutuisi vielä maapallolta evakkoon, kun vanhat karjalaiset konsanaan. Ei siis mitään uutta siinäkään. Mutta ehkä voisimme rakentaa paikan, eräänlaisen uuden Edenin, jossa materiaalinen hyvä on viety ihmiskyvyn käsityksen ulkopuolelle ja sitä on kaikille rajoittamattomasti. Voisiko ihmiskunta silloin keskittyä kehittämään henkistä pääomaansa? Tai ehkä rakennamme kaiksi paikkaa, fundamentalisteille oman ja meille muille oman.